JuiceFanin jorinoita

Ulle on todella mukava ranskanluppa uros. Helppo käsitellä, suorastaan nauttii siitä kun häntä nyvitään ja hoidetaan... olla lussottaa vaan sylissä ihan ku joku pehmolelu.

Ikää herralla n. 3v. Paperit on. Väriltään luonnonisabella viittakuvio.

Paperiton hermeliini eli risteytyskani. Ikää n. 3v. väriltään musta. Kiltti ja helposti käsiteltävä. Pärjää toisten kanien kanssa. Nekku on astutettu ja muuttaa vasta kun selviää jäikö tyhjäksi tai jos poikaset tekee, niin sitten kun poikaset on vierotettu. Ellei sitten joku tahdo ostaa poikasineen. Asia selviää tässä parin viikon sisään. =) 

Hyvä kuva ei ole tämäkään..... Edellisen poikueensa kanssa on Nekku tässä. Kuva on kesältä 2011.

s.

väriltään sininen otter

paperillinen hermeliini

Luonteeltaan todella mukava. Käsittelyyn tottunut kaniherra. Käy näyttelyihin ja kasvatukseen.

Ja lisää vaan pöhkön näkösiä kuvia. Näkyy tässäki nyt sitte ton kanin väri. =) 

s. 21.1.2011

väriltään musta tan

emä: "Topsi" puhdas tan

isä: "Munkki" paperiton hermeliini

Ilona on oma kasvattini. Luonteeltaan on vähä arempi, ei niinkään halittava pupu. Käsiteltävissä on ja purrut ei ole koskaan. Kiltti neiti. Tehnyt yhden poikueen.

Vähä huono kuva, mut ei nyt tähän hetkeen ollu parempaakaan. Mahapuoli on siis kullanruskee ja muuten selästä tolleen musta.

Siitä onkin aikaa kun oon viimeks kirjottanu tänne mitään. Ja oon tässä nyt aikalailla miettiny että kannattaako kirjottaakaan. Selvisi täällä live-elämässä sellasia asioita että tuntu jo etten kerro itestäni ja elämästäni ja ajatuksistani kenellekkään yhtään mitään ja muutan erakoksi syvälle korpeen. No korpeen muuttasin kyllä heti, eipä olis naapureita kyttäämässä ja raportoimassa eteenpäin... Tulin nyt kuitenki siihen tulokseen, että kerronpa nyt sitten kuitenki elukkajuttuja ja muita intoilujani, niinku tähänki asti, ainaki melkein... =) 

Kattelin tuossa taas noita gerbiililapsia ja kyllä ne on ihania. Siis melkein sanosin kyllä että eläinmaailman lapsista hauskimpia. Ne painii niinku kissanpennut ja pomppii niinku kaninlapset ja juoksee kun koiranpennut jne. Kerrassaan sulosia otuksia. Gerbulapsia meillä onkin taas nelja. Nadine ne tehä pyöräytti Rollolle. Nadine on hyvä emä ja hoitaa huolella lapsensa. Toinen poikueensa jo tämä. Kaksi mustaa tyttöä jää kotiin ja kaksi tod näk nutmegia, poika ja tyttö, lähtee maailmalle.

Lisääkin lapsia pitäs kyllä syntyä. Gerbiilejä on useempi pariskunta yhdessä, tai no siis jokainen omassaan... Ja kanejakin oon astutellu, mutta todella huonoin tuloksin. Ainoastaan hermeliinejä synty Tuitulle ja Aapolle 4 kipaletta, 3 tyttöä ja poika. Luppia ei oo tullu yhtään kenestäkään eikä risteytyksiä. =( No jospa kesällä.

Kesän jälkeen sitte viimeistään joudun vähä olosuhteiden pakosta vähentämään kaneja. Tilaa pitää saada muuhun käyttöön. Marsuttimia oon jo myyny jokusen. Itelle jää vain 2-3. No Sinni ja Vinski ainaki jää ja mahdollisesti Fanta. Tai sitte jää Sinni ja Fanta. Kattoo nyt miten homma tässä menee. Eikä se mahdotonta ole vaikka möisin kaikki. Sinni vaan on silleen erikoistapaus, kun sitä syötettiin pipetillä ja se sen ansiosta eloon jäi. =) <3  Kun nyt noille kaneille löytyis koteja ettei tartteis niitä lopettamaan alkaa. No kaipa sekin aikanaan selviää...

No noita gerbiilejä aion kyllä kasvattaa jatkossakin. Ne ei juurikaan tilaa vie. Helppoja lemmikkejä ovat he ja mukavia. =) Nyt tosin niistäkin tulee poistoon useempia. Kaks urosta jotka ei jostain syystä saa emäntiä tiineeks, Jaffa ja Keijo. Ja sitte noita vanhoja naaraita pitää koettaa yhdistellä ja ettiä sitte koteja. Toivottavasti joku niitäki huolis ilokseen. =) Virkeitähän ne vielä on, vaikka osa onkin jo pari vuotiaita.

Ai niin ja en oo tainnu muistaa päivittää, että meillä on nykyään myös siperianmaaoravia kaksi kappaletta. Picu ja Paco, n. 2v veljekset. Nyt kesän aikaan täytyy yrittää niille morssiimet löytää. Pääsee kokeilemaan sitten tulisko pikkuoravia. Ne on kyllä sukkelanvikkeliä otuksia. =D Tollanen sipruhan mulla on ollu joskus 90-luvulla jo. Tuttavalla oli pariskunta ja nehän sitte teki poikasia. Mukavia otuksia, kesyyntyvät hyvinki kesyiksi.

Ja kerrotaan nyt sekin että Uolevi sai vihdoin Unelmansa. Kyllä se kesti ja ei ollu helppo homma, mutta kyllä se kannatti. Uolevilla on kohta rinta höyhenten peitossa. Diagnoosini oli siis oikea, että yksinäisyyttään on kitunu ja riutunu ja laihtunu ja nyppiny. En vaan tajua sitä miten aikuinen ihminen on saanu sen linnun siihen kuntoon. Miksei äly sano että hommaa kaveri tai pidä oikeesti seuraa. No mut onneks nyt on Uolevilla kaunis emäntä, Unelma. Yhessä eleleevät he tyytyväisinä. =)  Undulaattikin on mulle tuttu eläin jo lapsuudesta. Sillon kummeillani oli niitä. Pariskunnan ostivat ja kummisetäni sitten teetti poikasia. Todella kesyksi kyllä undulaattikin kesyyntyy, kun vaan sille on aikaa ja halua olla sen kanssa. Ja oppiivat temppujakin ja tekeevät kyllä piruuttaki.... =D =D 

No tässäpä nyt tällä kertaa tarinaa. Kuvia liittelen myöhemmin ja koetan vähä siivota tätä blogia ja kattoa että onko jotain mikä joutais poistaa... Ja myynti-ilmotuksia ja esittelyjä pitäs saada tehtyä ja jos gerbujaki peräti esittelis... Ja kuvia pitäs ottaa kaneista ja gerbuista ja marsuistaki ja vaikka ja mistä.

No mut nyt nukkumaan vihdoin. Äsken jo konetta olin sammuttamassa kun iski tämä kirjottaminen päällensä... No sama kai se on kirjottaa sillon kun siltä tuntuu... =) Palataan taasen, toivottasti ei niin pitkää taukoa tule kun mikä nyt oli... =) 

Joo onneks en mä ite enää ikinä. =D Meiän perhe lisäänty viime perjantaina siivekkäällä. Sain undulaatin. Undulaattiherra oli palautunu myyjälle ja oli melkolailla huonoon kuntoon päässy ollessaan sen ostaneessa paikassa. Laiha kun mikä ja maha melkein kokonaan kalju. No mähän otin sen sitte meille kuntoutumaan. Ja meille se taitaa jäädäkin. Ihmettelen vaan suuresti miten joku ihminen voi saada tai saattaa undulaatin tohon kuntoon. No syynä on selkeesti ollu yksinäisyys, mutta eipä meilläkään toista undulaattia ole ja selkeesti kuitenki päivä päivältä on pirteempi tuo lintu. Yhtään ei ole meillä ollessa itteään nyppiny ja syö ja juo normisti. Maha alkaa peittyä höyheniin ja laulukin alkaa taas löytyä. Välillä kuuluu sellasta hiljasta luritusta.

Tänään vaan kävi vähä ohrasesti. Kissa pentele, meiän lintuharrastajamme kanahippari Tiihu, oli saanu häkin pinnojen välistä kynnellä kiinni undun siivestä. Undu rääkymään ja minä sitte rääkymään kissalle ja siinähän kävi niin että häkki tippu pöydältä ja lintu vapaaksi. No onneks kissa tajus häipyä keittiöstä omatoimisesti ja mä oven kiinni ennenku lintu kerkes ovesta eteiseen. Lintu siis majailee näin tutustumisvaiheessa tässä keittiön pöydällä. Noh siinä sitte oottelin että tuli poika koulusta kaveriksi undujahtiin. Varmaan tunti me koetettiin saada lintua kiinni lakanalla ja pyyhkeellä ja minä jo sitte kepillä, niin että lintu istu kepillä ja vein kohti häkkiä. Parhaimmillaan pääsin 5cm päähän luukusta ja lintu karkuun. No sitte piti pojan jo lähteä harrastamaan ja lintu jäi vapaaksi. Minä sitte puuhailin muualla ja lintu itekseen keittiössä. Oottelin että tyttö pääsee koulusta ja tulee kaveriksi. No tyttö tuli ja menin sitte keittiöön edeltä. Ja lintuhan oliki avoimesta luukusta menny häkkiinsä. Siellä istua napotti orrella. =) Eli tämä osottaa sen että se on kotiutunu meille ja tiesi että siinä on hänen kotinsa. Hyvä näin. Ja nyt entistä tarkempia ollaan kissojen suhteen. Kissat kyllä on tottuneet elämään gerbujen kanssa ja kyllähän ne niitäki kattelee ja koettaa kokeillaki, mut vissiin tää lintu nyt on niin uutta. Ja varsinki Tiihun mieleen. =) Eukko on ukkelille jo tiedossa kun vaan kyyti järjestyy. =) Niin ja mainittakoon se, että lintuun ei jääny vaurioita tästä. Ei oo missään verta eikä roiku siivet tms. Siipi oli alkuun vähä pörhöllään mutta hyvin se sillä lenteli eli ei vikaa. =)

No sitte lisäpäivitystä poikastilanteeseen. Toiselta gerbulta kuoli yksi poikanen, parhaimman värinen tottakai. =/  Mut onneks nyt sitten vihdoin tänä aamuna tuo Tuittu, hermeliini, synnytti ainaki kolme penskaa. Ihan tarkkaan en vielä pesää räpelöiny kun on ensikertalainen ja vasta olivat syntyneet. Tarkistan pesän kyllä viimeistään aamulla. Nyt vaan jännityksellä ootan mitä väriä sieltä tulee. Kaks näytti ainaki tummilta eli sinistä varmaan, jollain kuviolla tai ilman. Isän takana on sinistä ja isähän on ite sininen otter. Emä on lutino shadow ja sen taustaa mä en muistakkaan nyt ulkoa. Toivon että tulis tota lutinoa ja jos sattus tulemaan sinisoopeli niin se jäis sitte kyllä kotiin.

Ja tunnustettakoon tässä että siperianmaaoravat on varattuna, kaks poikaa kodinvaihtajina. Sitte tulee sunnuntaina ruskea kääpiäluppapoika. Ja tossa hiihtolomalla tulee luovutusikään sinikeltajapsi ranskanluppapoika. Tällasia suunnitelmia. Tulis nyt vaan kesä äkkiä että pääsis täältä kopista maalle taas.

Lumppuillut olen ahkerasti. Elikkä tässä tapauksessa se tarkottaa fb:n ryhmää jossa ostetaan ja myydään rättejä, lumppuja ja retroa yms kivaa. Siellä on hauska porukka ja kivaa tavaraa. =) Onneks oon minäki siellä saanu tavaraa myös myytyä ettei ole jääny vaan aarteiden hankinnaksi. =) Pitäs ottaa aarteista kuviakin että vois esitellä mitä ihanuuksia on tullu hankittua.

Mut tässäpä nyt tältä erää tärkeimmät. Ehkä mä ton lumppuinnostuksen myötä teen tänneki erillisen kirpparikategorian, JOS joku vaikka lukee näitä mun kirjotuksiani. =D

Noh jospa kerrotaan ensin että kaninpoikasia ei ole syntynyt vaikka on kyllä tarkotus ollu. Kaksi naarasta jäi tyhjäksi. Liekö tämä talvi ollu syynä. No tpiselle jo uutta yritystä. Nekku neiti uudestaan oli hetken Munkki Jr:n kanssa. Saa nähä tärppäskö tälläkään kertaa. No jos ei, niin laitan jolleki toiselle urokselle, koska Munkki Jr muutti tänään uuteen kotiin. =) Hyvä niin, sen olikin jo aika päästä lemmikiksi.

Kanivauvoja oottelen nyt tällä viikolla syntyviksi, mutta vähä jänskättää kun ei noista Nekusta ja Lindastakaan syntyny mitään. Nämä Nelli ja Tuittu on kyllä olleet sisällä koko ajan eli ei pitäs talvenkaan silleen vaikuttaa. No pian se nähdään. Tuittuhan on paperillinen hermeliini ja on ollu nyt Aapon kanssa samassa. Aapo on myös paperillinen hermeliini ja näin ollen myös poikasista tulee paperillisia hermuja. SIkäli kun niitä nyt sitte tulee.

Toinen pariskunta on Nelli ja Turre. Nelli on paperillinen kääpiöluppa ja Turre teddyluppa. Saa nähä mitä sieltä tulle ja toivon todella että tulee.

Gerbiilien osalta porsiminen näyttää sittenki hitusen paremmalta. Kahdella emällä on tällä hetkellä poikaset. Ei tosin montaa, toisella 2 ja toisella 3. Jotain kuitenki. No kaksi taisi gerbuistaki jäädä tyhjäksi... Mutta onhan noita gerbujaki joilla teettää kun vaan saan aikaan totuttaa toisiinsa niitä. =)

No sittenpä oon intoillu edelleen tosta retrolumppuilusta. On tullu ostettua aarteita ja jopa jotain myytyäkin. Muutaman euron jopa saanutkin. Taidan tänneki lisätä oman kategorian kirpparitavaroille. Yksi ihanimmista aarteista on 1975 kalenteripyyhe. Ja sitte toiset, ehkä vielä ihanemmat aarteet on Viiru ja Pesonen pussilakana ja tyynyliina. <3 Myös iki-ihania punasia lasisia kahvikuppeja oon nyt ostellu jonkuin verran. Nekin on aarteita mulle. Täytyy vaan ottaa kuvia näistä aarteista että saa esitellä kaikille. =)) 

Tässäpä nyt taas päivittelyä. Koetan olla ahkerampi kirjottelemaan. Sikäli kun kirjotettavaa ja intoiltavaa on. =D

Erehyin facebookissa liittymään yhteen retroaiheiseen ryhmään ja nythän mä ihan intoilen kaikista vanhoista jutuista. Oon kyllä aina tykänny vanhoista tavaroista ja muutenki kaikesta hienosta, sinkkiämpäreistä ja emalikipoista. Nyt mä oon sitte ihan ihmeissäni ja innoissani siitä mikä kaikki onkaan retroa ja hienoa ja ihmeellistä. Permanenettirullat on retroa. O_O en olis uskonu. Noh huomenna pitää soitella äiskälle ja ihmetellä sen kanssa että oiskohan sillä jotain ihan myydä asti.

Laitanpa tähän jotain kuvia mun ihanuuksista ja retroista.

Tuossa kuvassa on minun vanha talvihattu. Fredriksonin lappu on sisäpuolelle ommeltu eli ihan merkkituote. Ja kotimainen.

Ja tästä toisesta kuvasta löytyy esim mummon siskolta peräisin oleva pikkunen kahvipannu ja pienenpieni Arabian kannu. Sekä sitte mun äidin ja isän hääkakkukoriste, 60-luvun lopulta. Ja uudempia ihanuuksia Iittalaa jne. Keräilen punaista lasia. Ja kaikkee ihanuutta =)) Ja ylähyllyllä on ainut löytämäni esine jossa on kuvana vanamo, linnea borealis. Tyttären nimihän on Linnea ja tahtosin löytää lisää vanamojuttuja.

Nyt on niin kaameen hidas tää kone lisäämään näitä kuvia niin enpä jaksa enempää ettiä ja laitella. Jatkellaan ens kerralla. =) 

En varmaan oo muistanu mainitakkaan kun vaihoin tässä taannoin meiän viimesen marsupojan, siis siitä kasvattamastani poikueesta, kolmeen gerbiilityttöön. Asumukset kulki mukana puolin ja toisin eli metrinen häkki matkasi marsun mukana ja tollanen ihan hyvän kokonen terra tuli sitte gerbutyttöjen mukana. Ja nuo tytöt on sopivasti astutusikäsiä ja ihanan värisiä. Yks on ruskea eli oiskohan tuo burmese tai siamese ja sitte on kaks vaaleempaa mut veikkaan että nekään ei samaa väriä keskenään ole tai sitte on. Mä oon ihan toivoton näitten kaikkien värien kanssa. Kanivärit nyt suunnilleen jo on hallussa. Gerbiiliväreistä oon jonkun verran jo sentään hajulla ja marsuvärejä en aio edes opetella. Marsuja syntyy niin vähän ja ovat paperittomia ja jos eivät kelpaa ruskeina tai mustina tai mustavalkoruskean kirjavina niin sitte olkoot kelpaamatta. Kuvia gerbuista lupaan sitten kun saan aikaan ottaa lisää muistakin elikoista.

Eilen sitten oli Haapajärvellä kaninäyttely ja sinne tuli mulle pari kania. Luonnonkeltainen viittakuvioinen kääpiöluppatyttö ja lutino shadow värinen hermeliinityttö. Kivoja pupuja. Heistäkin kuvaa sitten myöhemmin. Yhet gerbupojatki vaihettii tutun kans päikseen. Nyt on mulla sitte kaks eri väristä gerbupoikaa jotka ehkä vois vaikka olla vailla kotia tai sitte jätän ne itelle kasvamaan ja astumaan. Riippuu vähä tilanteista. =) 

Ai niin ja tulihan meille eilen myös gerbiilityttö väriltään agouti. Sillekin mulla on jo sulhanen katottuna. Jerkka saapi tytön hoidella. =)) Jerkka on agouti collared. Nätti poika. =) Ja mukaanhan eilen tarttui maailmalta myös muutama häkki ja kuljetusboksi ja yks duna ja kaikkee muuta pientä kivaa tarviketta. Eiköhän sitä taas pärjää jonkun aikaa. =)) 

Joo, ei sitte ihmisellä voi aamuyön tunteina olla parempaa tekemistä kun koettaa yhistää gerbuja... Vähän huonolla menestyksellä nyt nuo gerbiilit lisääntyneet eli eipä juurikaan. En tiiä syövätkö sitä mukaa kun synnyttävät vai mikä mättää. Nyt kokeilen samaan kahta siskosta ja vanhempaa urosta. Kaikki väriltään lilac. Tämän jälkeen uros jääkin sitten eläkkeelle. Kyllähän näissä oma hommansa ja pohtimisensa on. Gerbiilien kanssa kun ei oikein voi varmaksi sanoa mitään. Joillakin gerbuilla toimii joku juttu ja toisilla sitte ihan eri. Jotkut onnistuu astuttaa tälleen kaks naarasta kerralla ja jotku sitte ei. Jotkut synnyttää ja hoitaa penskansa uroksen kanssa ja jotkut sitte ei. Sama siskosten välillä, että jotkut siskokset voi porsia samassa terrassa ja sitte toiset taas ei. Mullahan yhet sisarukset teki samassa terrassa. Kumpikin synnytti kuus poikasta ja kumpikaan ei hoitanu ollenkaan yhtään poikasta. Sinne meni sitte kakstoista poikasta. No elämä on... Helppoahan tämä homma oliskin jos vaan tietäs etukäteen mikä toimii kenenki kohdalla. =D Noh ompahan joutilaalla jotain pohdittavaa ja ihmeteltävää... =) Noh tällasta nyt tälle yölle sitte. PItää jonkun aikaa vielä katella ja ihmetellä että voisko nuo jo samaan jättää vai vieläkö pitäs ottaa pariks päivää erilleen totutukseen. Ei ihan selkeesti vielä oo merkkejä että pärjäisivät. Saattaa tuo uros olla jo sen verran innokaski että meinaa väärään aikaan astua ja tytöt ei tykkää... miehet...  ;)